Heidi Majurin kirje Hosainasta 2/2010

Tervehdys Etiopiasta!

Sateiset terveiset Hosainasta. Pääsiäisloma on koulussa ohi. Viikon loma tuli tarpeeseen. Viime kirjeessäni pyysin esirukousta uuden, hyvän rehtorin valitsemisessa. Jumala kuuli rukoukset ja huhtikuun ensimmäisenä päivänä saimme uuden rehtorin, Tadesse Gainoren. Hän on ollut koulussamme vararehtorina, ja kun entinen rehtorimme 13 vuoden jälkeen lähti Addis Abebaan, saimme Tadessesta hyvän rehtorin. Hän kaipaa edelleen rukouksianne. Ei ole helppoa olla täällä rehtorina, kun kaikki vaativat mitä moninaisimpia asioita. Eräs toinen koulumme opettaja haki myös rehtorin paikkaa, mutta kun hän ei tullut valituksi, niin nyt hän ei halua tehdä minkäänlaista yhteistyötä ja yrittää sotkea koulun arkea. Sellaista se vallanhalu välillä on. Muistakaa häntäkin rukouksissanne. Tadessesta ja Alem-vaimosta sain hyvät uudet naapurit. Tadesse on hyväsydäminen, josta myös kaikki oppilaat pitävät, mikä on todella tärkeää. Oppilaat rukoilivat kovasti Jumalan tahdon mukaista rehtoria ja uskon, että saimme sellaisen.

Pikkuhiljaa alkaa uusi parturi-kampaamoluokkakin olla valmiina. Niin uuden kappelin, parturi-kampaamoluokan, klinikan kuin poikien oman kirkon avajaisia vietettiin helmikuun lopulla. Etiopian Mekane Yesus kirkon varapresidentti (vara-arkkipiispa) Qes Dereje Jemberu kävi avaamassa poikien itsensä rakentaman kirkon asuntolan. Hän ja muut vieraat olivat todella hämmästyneitä ja innostuneita poikien työstä ja innosta julistaa evankeliumia itse. Edelleen kampaamoluokasta puuttuu osa tuoleista, pöydistä ja peileistä. Olen tilannut parturituoleja jo viime kesänä, mutta maahantuonti takkuaa. Tuolien piti saapua jouluun mennessä, sitten pääsiäisenä ja nyt kesään mennessä. Jossakin vaiheessa ne toivottavasti tulevat. Parturi-kampaamo-opetuksen opetussuunnitelmakin alkaa pikkuhiljaa olla valmiina. Kaikkea haluaisin opettaa, mutta raja pitää vetää johonkin. Joka vuosi olen opetussuunnitelmaa muokannut. Itse kun saa kaiken päättää! Täällä tärkeintä on hiusten suoristaminen. Lukiolaiset saavat valita ammattiopetuksesta tekstiili– ja parturi-kampaamo, metalli- ja puutyö, metalli- ja parturi-kampaamo tai  puu- ja parturi-kampaamo-opinnot. Monet pojatkin ovat halunneet opiskella parturi-kampaamotaitoja. Lähteville 10.-luokkalaisille annamme pienen ”työkalupaketin”, jolla he pääsevät alkuun.

Entisestä pienestä parturi-kampaamoluokasta, (joka tehtiin kotitalousluokkaan kolme vuotta sitten) saimme suuremman tekstiilityöluokan. Entinen luokka kun oli todella pieni. Siinä oli hankala opettaa, kun tavaroita ja koneita piti siirrellä jatkuvasti paikasta toiseen. Nyt vanhat ompelukoneet ovat toisessa huoneessa, ja pöydät toisessa. Uudet järjestelyt ovat helpottaneet huomattavasti opetusta. Ongelmana ovat edelleen ompelukoneet, joita olen yrittänyt metsästää viimeiset kuusi vuotta. Täältä kun saa vain todella huonoja kiinalaisia ja intialaisia koneita, jotka ovat koko ajan rikki. Paras ja toimivin koneemme on 80 vuotta vanha saksalainen Singer! Kuulin,        että Hosainan ammattikoulussa ei enää opeteta ompelua, joten kävin sielläkin, kun tiedän, että siellä on vanhoja, aitoja saksalaisia Singer-polkukoneita. Mutta koska se on valtion koulu, he eivät myy meille niitä. Siinä rukousaihetta kerrakseen, että saimimme 5-6 kunnon konetta, jotka toimisivat tai ammattikoululta voisimme ostaa koneet. Opetus helpottuisi huomattavasti.

Se, että lähetystyöntekijä saa kokeilla kaikennäköistä, mitä ei ole koskaan kuvitellutkaan tekevänsä, on taas tullut todistettua. Koulun alueella on usein nähty käärmeitä ja niitä on tapettu minunkin pihalta. Olen useaan otteeseen ottanut purkkiin käärmeen ja kysynyt opettajilta, apteekista ja lääkäreiltä, ovatko nämä käärmeet myrkyllisiä. Vastaukseksi olen saanut, että katso internetistä. Mutta kun kukaan ei tiedä käärmeiden nimiä. Täällä kaikki käärmeet ovat nimeltään ”käärmeitä”. Ei oikein auta, jos nettiin laittaa hakusanaksi `snake`! Joten päätin ryhtyä itse tutkimaan asiaa. Hyväksi todetussa ” Where there is no doctor” –kirjassa on piirretty, millaiset hammasrivistöt myrkkykäärmeillä ja myrkyttömillä käärmeillä on. Joten olen pyytänyt oppilaita, että kun tappavat käärmeet, yrittävät pitää pään ehjänä. Siinä sitten käärmeen suu pinseteillä auki ja tarkkailemaan hampaita. Koska en ole käärmeasiantuntija, niin päätin samalla nylkeä käärmeet. Tuon ne sitten Suomeen ja ehkä sitten netistä näkyy kuva ja nimi käärmeille. Ovatko ne myrkyllisiä vai eivät. Ensimmäisen käärmeen nylkeminen tuntui aika hurjalta, mutta kaikkeen tottuu! Etiopiassa kun on noin 80 erilaista käärmelajia, joista 18 erittäin myrkyllistä. Hosainassa olen nähnyt jo viisi erilaista käärmettä. Eräs englantilainen lääkärivieras oli ottanut selville, että Hosainassa (ja tuskin Addis Abebassakaan) ei ole vasta-aineseerumia käärmeen puremiin. Eli rukous ja ehkä antibioottikuuri ovat ainoat vasta-ainelääkkeemme, joita pystymme tarjoamaan. Onneksi Jumala on pitänyt huolen viimeisten melkein 30 vuoden aikana, ettei yhtäkään lasta ole käärme koskaan purrut.

Rukous- ja kiitosaiheita: Voimia ja viisautta uudelle rehtorille. Opettajille työniloa ja yhteistyöhaluja. Parturituolit ja ompelukoneet.  Toukokuun parlamenttivaalit, ja että rauha säilyisi vaalien aikana ja sen jälkeen.  8. ja 10. luokkalaisten valtakunnalliset kokeet, viisautta ja jaksamista oppilaille. Sateet tulisivat oikealla ajalla, jolloin vältytään nälänhädältä monin paikoin. Minä ja lapset olemme olleet terveinä. Ilmeisesti ainakin kolme käärmettä on vaarattomia jne....Ja suuri kiitosaihe on, että Jumalan armo on ylenpalttinen meille kaikille!

Siunattua kesän odotusta kaikille ja nauttikaa lumisen talven jälkeen Suomen suvesta!

                                                                                                                                                                               Heidi