Kirje Tansaniasta elokuu 2009

Riikka Gammelinin Nimikkokirje 1/2009

Mtwara 14.8.2009

RAKKAAT YSTÄVÄT!

Tänään on tasan seitsemän kuukautta siitä, kun saavuin Tansaniaan tammikuun puolessavälissä. Paljon on ehtinyt tapahtua ja nyt on korkea aika kirjoittaa teille kuulumisia!

Lensin tänne Lontoon kautta Marjatta Mäkisen ja Riitta Niemisen kanssa. Dar es Salaamin lentokentällä meitä olivat vastassa alue-edustaja Päivi Anttila, taksinkuljettaja Allan ja rovaniemeläinen Elina Kanniainen, joka oli vapaaehtoistyössä opettamassa kuurojenkoululla Arushassa. Jo parin päivän kuluttua alkoivat työntekijäpäivät Bagamoyossa Darin pohjoispuolella. Siellä olivat muutaman päivän ajan koolla kaikki Lähetysseuran Tansanian lähetit perheineen. Oli mukava tavata lähettitovereita heti alkuun!

Työntekijäkokouksen päätyttyä ja ennen kielikoulun alkua sain parin viikon ajan tutustua tulevaan kotikaupunkiini Mtwaraan. Kaupunki on Intian valtameren rannalla, lähellä Mosambikin rajaa. Meri on valtavan kaunis ja kaupunki oli silloinkin, ennen sadekauden alkua, hyvin vihreä. Palmuja on paljon. Etukäteen olin kuullut, että ilmasto Mtwarassa on hyvin kuuma. Piti paikkansa! Tulin tänne silloin kaikkein kuumimpaan aikaan, nyt kielikoulun jälkeen täällä on selvästi viileämpää ja yöllä on tarvinnut välillä oikeaa peittoa.

Vastaanotto oli muutenkin lämmin. Tutustuin muutamiin tuleviin työtovereihin ja tapasin seurakunnan ihmisiä. Mtwarassa on reilun vuoden ajan tehnyt työtä yksi Lähetysseuran työntekijä, Marjatta Mäkinen, jonka luona asuin. Parina sunnuntaina osallistuin jumalanpalvelukseen Mtwaran kirkossa, jossa esittäydyin seurakunnalle. Yhtenä päivänä teimme lääninrovasti Lucas Mbedulen, pastori Nelusigwe Mwanjemban ja Marjatan kanssa matkan kahdelle kylälle. Molempien pienissä kirkoissa vietettiin messua ja molemmissa oli myös lasten kasteita. Kylillä on hyvin köyhää ja terveydenhoitopalveluita ei ole juurikaan saatavilla. Tiedän kylien olosuhteista edelleenkin vasta hyvin vähän, mutta oli tärkeää päästä näkemään siitä edes pieni välähdys jo silloin.

Kielikoulussa Morogorossa

Helmikuun alkupuolella alkoi kielikoulu Morogorossa. Morogoro on kaupunki 200 kilometriä Dar es Salaamista länteen. Siellä on Tansanian luterilaisen kirkon kielikoulu, jossa kieltä opiskelevat lähinnä lähetystyöntekijät. Suurin osa opiskelijoista myös asuu koululla täysihoidossa. Kielenopiskelun lisäksi siellä siis eletään tiivistä ja mielenkiintoista yhteisöelämää ja ainakin minulle tuli suahilinopiskelun ohella siinä sivussa myös englannin tehokurssi.

Muut kielikoululaiset tulivat Etelä-Koreasta, Yhdysvalloista, Kanadasta, Nigeriasta, Italiasta, Saksasta, Tanskasta, Meksikosta, Sveitsistä ja Skotlannista. Kurssin puoleenvälin asti olin ainut suomalainen, sitten joukkoon liittyi viisilapsinen suomalais-amerikkalainen perhe.

Aamuisin luokassa vietettiin kielikoululaisten ja opettajien lyhyt aamuhartaus, jonka jälkeen koko kurssi opiskeli pari tuntia luokassa pääopettajan johdolla. Teetauon jälkeen kurssi jakaantui kahden-kolmen hengen  ryhmiin, joilla jokaisella oli oma nuori opettaja. Ryhmissä harjoiteltiin aamulla ja edellisinä päivinä opittua. Lounaan jälkeen oli parin tunnin tauko, jonka jälkeen vielä harjoiteltiin ryhmissä.

Kurssilaiset sairastivat paljon, monilla meistä oli malaria. Itsekin sairastin malarian, mutta en kovin ankarana. Osa porukasta oli sairaalahoidossa. Olin monta kertaa mukana klinikoilla ja sairaaloissa ”omaisena”, välillä yötäkin. Kun itse sairastin, muut kurssilaiset auttoivat ja kävivät katsomassa. Kenenkään ei tarvinnut sairastaa yksin.

Viihdyin Morogorossa hyvin. Sain ystäviä, joiden kanssa jaoimme tätä alkuvaihetta tässä maassa, iloja ja suruja ja ihmetystä uusista asioista. Monen kanssa pidämme varmasti yhteyttä jatkossakin.

Paluu Mtwaraan

Neljän kuukauden kielikoulun jälkeen kesäkuussa muutin Mtwaraan. Pääsin heti asumaan omaan kotiin, joka löytyi jo silloin ensimmäisellä käynnillä tänne. Tämä alkuaika on ollut tutustumista ympäristöön, kodin laittamista, muutamia vierailuja kylille ja monien käytännön asioiden järjestämistä. Kielitaidossa on kurssin jälkeenkin vielä toivomisen varaa, mutta joka päivä opin lisää! Kävin myös tutustumassa ja esittäytymässä hiippakunnan pääpaikassa Njombessa, jonne on täältä Mtwarasta melkoinen matka. Olin reissussa Päivi Anttilan sekä uuden lähettipariskunnan Ritva ja Jaakko Mikkolan kanssa. Samalla matkalla käytiin myös pikaisesti Kidugalassa, Ilembulassa ja Mafingan orpokodissa. Iringassa oltiin sitten vähän pitempään. Sillä matkalla huomasin, että olen jo varmaan alkanut sopeutua lämpöön Morogorossa ja Mtwarassa, palelin noilla viileämmillä seuduilla aivan hirveästi!

Kaksi viikkoa sitten täällä oli suuri juhla, viiden papin pappisvihkimys. Juhlajumalanpalvelus kesti kuusi tuntia. Ihmiset todella iloitsivat, lauloivat ja tanssivat. Tänne tuli paljon vieraita hiippakunnasta ja myös ulkomailta. Suomesta juhlaan osallistuivat Maija-Liisa ja Matti Pikkarainen Oulun hiippakunnan edustajina. Ennen juhlaa tänne tuli myös aiemmin pitkään Tansaniassa työtä tehnyt Kaija Julkunen, joka alkaa kehittää rovastikunnan terveystyötä. Minut ja Kaija siunattiin samassa juhlassa tehtäviimme.

Nyt on työn aloittamisen ja suunnittelun aika. Toivottavasti seuraavassa kirjeessä voin kertoa työstäni, joka vielä hakee suuntaansa. Suurkiitos kaikille postia lähettäneille ja muuten minua muistaneille! Ennenkaikkea kiitos rukouksista! Täälläkin rukoillaan teidän puolestanne.

Lämpimin terveisin,

Riikka